Bokmålsordboka
vanhelset, vanhelsa
adjektiv
| entall | flertall | ||
|---|---|---|---|
| hankjønn / hunkjønn | intetkjønn | bestemt form | |
| vanhelsa | vanhelsa | vanhelsa | vanhelsa |
| vanhelset | vanhelset | vanhelsede | vanhelsede |
| vanhelsete | vanhelsete | ||
Betydning og bruk
som har dårlig helse;
| entall | flertall | ||
|---|---|---|---|
| hankjønn / hunkjønn | intetkjønn | bestemt form | |
| vanhelsa | vanhelsa | vanhelsa | vanhelsa |
| vanhelset | vanhelset | vanhelsede | vanhelsede |
| vanhelsete | vanhelsete | ||